Ennakkoperintö on omaisuus, jonka perittävä henkilö haluaa antaa vielä elossa ollessaan lapselleen tai lapsenlapselleen. Lapsia tai lapsenlapsia kutsutaan perinnöissä rintaperilliseksi.

Ennakkoperinnöstä vähennetään useimmiten ennakkoperintä, sen jälkeen kun perittävä on kuollut. Perillinen joka on saanut ennakkoperintöä. ei tule siis saamaan omaisuudesta niins suurta osuutta omaisuudesta, koska hän on jo saanut lahjaksi aiemmin perintöä.  

Yleensä silloin, jos perittävän elossa ollessaan tämän omaisuutta on annettu perilliselle, luetaan se ennakkoperinnöksi. Aina näin ei kuitenkaan ole, joten ennakkoperinnön määrittelyvaiheessa tarkastellaan, onko perittävä halunnut annettavat lahjat perintönä vai ei. 

Ennakkoperintö on veron alaista, koska se käsitetään paitsi lahjana mutta myös perintönä. Eräällä tavalla ennakkoperinnölle tulee kaksinkertaisesti veroja - lahja- ja perintövero. 

Ennakkoperinnöksi ei kuitenkaan lasketa esimerkiksi perillisen kasvattamiseen tarkoitettuja kustannuksia, eikä myöskään sellaisia kustannuksia jotka ovat tarkoitettu koulutukseen. Joskus tarkastellaan koulutukseen annettuja summia, jos ne ovat kovin suuria. Tällöin voidaan tehdä vähennys kohtuullisesti. Perittävä voi myös vaikuttaa siihen, vähennetäänkö koulutuskustannuksia perillisen tavallisesta perinnöstä. 

Lahjatkin voivat olla ennakkoperintöä

Jos rintaperilliselle annetaan lahjoja, ne katsotaan yleisesti ottaen ennakkoperinnöksi. Siinä tapauksessa, jos perillisiä on useampi sekä jokainen on saanut samansuuruisen lahjan, voidaan silloin nähdä etteivät lahjat ole tarkoitettu ennakkoperinnöksi. Tavalliset lahjoitukset eivät myöskään ole ennakkoperintöä. 

Ennakkoperintö on aina vapaaehtoista antamista, luovuttamista ja lahjoittamista. Sitä ei voi siis vaatia eikä siihen voi pakottaa.  Perillinen ei voi vaatia laillista osuuttaan ennen kuin perittävä on kuollut. Perittävillä on aina oikeus hallita omaisuuttaan sekä käyttää sitä. Perittävällä tulee olla myös oikeus tehdä testamentti aivan omasta tahdostaan, niin ettei kukaan sitä voi rajoittaa tai estää.  

Lahjoja voi kuitenkin antaa toiselle henkilölle kuka tahansa alle 5000 euron arvosta joka kolmas vuosi. Näin ollen perittävä voi esimerkiksi antaa perilliselleen 4999 euroa vaikka tämän vuoden alussa. Seuraavan kerran perittävä voi antaa saman summan kolmen vuoden kuluttua siitä, kun edellinen lahjoitus on annettu. Näistä ei peritä veroa. Jos summa ylittyy, tulee maksaa lahjaveroa, joka määräytyy ns. lahjaveroasteikon perusteella. 

Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon se, että kaikki lahjat lasketaan yhteen yhden lahjoittajan osalta kolmen vuoden sisällä. Lahjoihin lasketaan myös esimerkiksi tontit ja asunnot sekä muut arvokkaat kohteet. 

Koulutus, kasvatus ja elatus ei ole lahjaveron piirissä

Koulutukseen, kasvatukseen ja elatukseen tarkoitettuja rahoja ei kuitenkaan lasketa lahjaveron piiriin. Lähimmäiselle voi siis antaa verovapaasti niin paljon rahaa elättämistä varten, eikä tässä katsota sukulaisuussuhteita. Rahan saajan ei tarvitse olla esimerkiksi rintaperillinen, vaan siihen käyvät muutkin lähimmäiset. Tässä tulee kuitenkin ottaa huomioon se, että lahja on toimitettava niin, että sitä ei voi käyttää muuhun. Esimerkiksi laskun maksaminen toisen puolesta on hyväksyttävä, kuten myös irtaimiston antaminen elämistä varten, kuten vaikkapa sänkyjä, sohvia tai kodinkoneita. 

Jos lahja on verotettava, siitä tulee tehdä lahjaveroilmoitus. Verovapaista lahjoista ei tarvitse ilmoitusta tehdä. Joskus se kannattaa - esimerkiksi silloin, jos antaa verovapaita rahastojen osuuksia. Tämä siksi, jos rahastojen vastaanottaja haluaa myydä samat rahastojen osuudet. Näiden arvo voidaan helposti selvittää ilmoituksesta.  Lahjaveroilmoitus tulee toimittaa Verohallintoon 3 kuukauden sisällä siitä, kun lahjana vastaanottaja on saanut lahjan. Lahjaveroilmoituksen tekeminen onnistuu tätä nykyä myös OmaVero-palvelussa, johon kirjaudutaan esimerkiksi verkkopankkitunnusten tai mobiilivarmenteen avulla. 

Perintöveron määrän laskenta ja määrittäminen

Jos lahjan saaja on saanut perittävältä verotettavan lahjan, tällöin maksetaan siitä lahjaveroa. Kuoleman jälkeen perintövero lasketaan seuraavasti: 

• Ennakkoperinnön arvo tullaan määrittämään lahjoitushetkellä, useimmiten  
• Perittävän omaisuuden lisäksi ennakkoperinnöt lasketaan yhteen
• Summa jaetaan perillisten välillä ja jokaiselle tulee oma perintövero Verohallinnolta
• Perintöverosta vähennetään aiemmin maksettu lahjavero
• Lahjaveroasteikko määräytyy sen asteikon mukaan, joka on ollut voimassa silloin kun perittävä on kuollut 
• Jos lahjavero on suurempi kuin perintövero, ei Verohallinto maksa erotusta 

Kansainväliset tilanteet perintöveroissa

Jos perittävä on asunut Suomessa, perinnön saaja muussa maassa ja perillinen saa asunnon ulkomailta, tulee perillisen maksaa perintövero Suomeen. Ulkomailla asuvat perilliset maksavat niin ikään perintöveron Suomeen.

Jos taas perittävä on asunut ulkomailla, perillinen Suomessa ja jälkimmäinen saa rahaa perintönä, tulee perillisen maksaa perintövero Suomeen. Jos molemmat, sekä perittävä ja perillinen on asunut ulkomailla ja perillinen saa kesämökin Suomesta, jolloin tämän tulee maksaa perintöveroa vain kesämökistä. 

Perunkirjoitus tehdään silloin, jos kuollut henkilö on asunut Suomessa. Perukirja on kaikkien perillisten yhteinen veroilmoitus. Perittävän omaisuuden sijaitessa muualla kuin Suomessa, tulee tehdä perintöveroilmoitus jonka jokainen perillinen joutuu itse tekemään. Perukirjaa ei tässä tapauksessa tehdä.  

Joskus yllä oleviin esimerkkeihin voi tulla poikkeuksia. Perintöveroa koskea verosopimus on Suomen, Tanskan, Alankomaiden, Islannin, Sveitsin, Ranskan ja Yhdysvaltojen välillä. Jos taas perillinen on maksanut perintöveroa toiseen maahan, tämä voi saada maksetusta perintöverosta hyvitystä. 

Jos tilanteet ovat erilaisia kuin mitä yllä on kerrottu, kannattaa perillisen aina olla yhteydessä Suomen Verohallintoon, jotta voi välttyä ikäviltä tilanteilta - tai ainakin varautua niihin etukäteen.  

Lisää
↑ mainos ↑