Ulosotto on toimenpide, jossa henkilön maksamatta jäänyt velka tai lasku peritään oikeudellisten toimien kautta. Ulosottoon maksut eivät automaattisesti yleensä mene, vaan yleensä niitä pyrkii karhuamaan perintätoimisto ensiksi.

Jos taas perintätoimiston kauttakaan maksua ei saada eikä oikeudellisen perinnänkään avulla, tullaan lasku perimään ulosottoviranomaisen avulla.   

Kun asia menee ulosottoon, voidaan tässä vielä sopia maksusuunnitelmasta. Tämän avulla voidaan vielä välttyä viralliselta ulosmittaukselta. Jos velkaa ei tämänkään jälkeen saada maksettua, ulosottoviranomainen ulosmittaa asiakkaan tuloja tai viime kädessä omaisuutta. 

Ulosotto on kuin kattonimi toimenpiteille joilla velka voidaan periä. Velan määrä pitää saada kokonaisuudessaan kuitattua tuloja ja/tai omaisuutta ulosmittaamalla. Suppea ulosotto tarkoittaa sitä, että ulosotto tapahtuu vain tuloihin tai omaisuuteen, jolle ei ole tarvetta muuttaa rahaksi. Kodissa olevat irtaimistot eivät ole Suomessa ulosmitattavia asioita, mutta muu omaisuus käy ulosotolle. 

Ulosotto kohdistetaan tuloihin ja omaisuuteen

Ulosottoa käytetään kuitenkin ensisijaisesti asiakkaan tuloihin. Näit ovat palkkatulot, elinkeinotulot sekä eläkkeet. Joitakin muitakin etuja ja tuloja saatetaan ulosmitata. Veronpalautus on yksi näistä. Suomessa on käytössä suojaosuus, jonka avulla ulosottoon päätyvät henkilö ei päädy aivan vararikkoon vaan hänellä jää rahaa elämiseenkin. 

Suojaosuus lasketaan niin, että siinä on huomioitu asiakkaan puoliso sekä lapset, jotka asuvat vielä asiakkaan kanssa samassa kodissa eli taloudessa. Yksin asuvalle suojaosuus on 678,90 euroa kuussa. Jos velallisella on lapsia, kasvattaa yksi lapsi suojaosuutta 8,12 euroa päivässä. Jokaisesta lapsesta suojaosuus nousee samalla kaavalla.

Jos asiakkaalla on kaksi lasta, on suojaosuus tällöin 1166,10 € kuukaudessa. Asiakkaan puolison tulot eivät tule huomioiduksi, jos ne ovat enemmän kuin 672,30 euroa kuukaudessa.  Tukia joita ei ulosmitata ovat esimerkiksi takuueläke, työmarkkinatuki, peruspäiväraha, opintolaina, toimeentulotuki ja asumistuki. 

Palkasta ulosottoon lähtee yleensä yksi kolmasosa nettopalkan osuudesta. Nettopalkka on se osuus palkasta, josta on jo otettu verot pois. Palkkatuloja ovat niin ikään lomarahat ja palkkiot, muun muassa. Suojaosuus on kuitenkin tässäkin käytössä.  

Jos palkka on pienempi kuin suojaosuus, ei palkkaa tällöin ulosmitata. Jos taas palkka on maksimissaan kaksinkertainen suojaosuuteen nähden, ulosottoon lähtee suojaosuuden ylittävästä palkasta kaksi kolmasosaa. Jos palkka on maksimissaan nelinkertainen suojaosuuteen nähde, tullaan palkasta mittaamaan yksi kolmasosa. Yli neljä kertaa suojaosuutta suuremmasta palkastaa ulosottoon lähtee enintään puolet. 

Epäsäännöllisten tulojen ollessa kyseessä ulosottoon lähtee yksi kolmasosa. Tällöin ei suojaosuutta voida laskea tulojen epäsäännöllisyyden vuoksi. 

Maksusuunnitelman pyytäminen kannattaa

Jos asiakas eli velallinen uskoo pystyvänsä suorittamaan velan ulosoton maksusuunnitelmalla, kannattaa tästä heti neuvotella. Ulosotto ei tässä tapauksessa koske palkkoihin tai muihin tuloihin automaattisesti. Ulosotto voi kestää lyhyen aikaa tai pitkäänkin, se riippuu esimerkiksi velan suuruudesta ja aikataulusta, missä velka pyritään suorittamaan. 

Ulosotto loppuu silloin kun sekä velka että syntyneet sivukulut on kuitattu eli maksettu kokonaisuudessaan. Velka voi myös vanhentua mutta siihen kuuluu 15 - 20 vuotta. Velallinen voidaan myös hyväksyä velkajärjestelyyn. 

Tuleeko perinnästä maksuhäiriömerkintä?

Ulosotosta voi tulla maksuhäiriömerkintä, mutta tuleeko sellaista perinnästä? Sitä se ei useimmiten tarkoita. Maksuhäiriömerkintä tulee luottorekisteriin silloin, jos perinnänkään maksaminen ei onnistu ja velka etenee käräjäoikeuteen. Maksuhäiriömerkintä tulee silloin, kun käräjäoikeus tekee maksutuomion ja velkaa peritään ulosotosta. 

Perintätoimistoilla voi olla paikoin huonokin maine, mutta monesti maksusuunnitelmien sopiminen voi olla perintätoimistojen kanssa joustavampaa kuin vaikkapa alkuperäisen velkojan kanssa. Alkuperäiset velkojat eivät usein myöskään neuvottele vaan velat menevät automaattisesti perintätoimistolle, eikä velkojilla ole henkilöstöä neuvottelemaan velka-asioita. Parhaat perintätoimistot noudattavat lakia ja hyvää perintätapaa, mutta valitettavasti monet perintätoimistot veloittavat liikaa sivukuluja ja joskus ne joutuvatkin kieltolistalle. 

Vaikka perintätoimisto ei saisikaan enää toimia perijänä, velka ei kuitenkaan häviä minnekään vaan se siirtyy toiselle perintätoimistolle. Perintätoimistot tuntuvatkin ostavan toisilta toimistoilta lainoja, joita he voivat itse periä ja hankkia tuloja korkeiden sivukulujen kautta. 

Mistä näkee maksuhäiriöt?

Maksuhäiriöt näkee omista luottotiedoista, jotka pystytään puolestaan tarkistamaan kahdelta yritykseltä Suomessa. Niitä ylläpitävät Suomen Asiakastieto Oy ja Bisnode Finland Oy. Useimmiten molemmilla yrityksillä on nähtävillä samat tiedot, mutta joskus voi käydä niin, että merkinnät näkyvät vain toisen tahon tiedoissa. Luottotietoja voi tarkistaa ilmaiseksi kerran vuodessa, mutta useammat tarkistukset maksavat noin 20 euroa per kerta. 

Omista luottotiedoista selviää mm. se, mikä yritys on ilmoittanut tietoja rekisteriin, milloin ne ovat saapuneet ja mihin asti merkintä on voimassa. Siitä selviää myös maksuhäiriömerkinnän tyyppi ja velka jonka vuoksi se on ilmoitettu.  Jos haluat varmistua, ettei sinulla ole maksuhäiriömerkintää, sekin onnistuu näiden edellä mainittujen yritysten verkkosivujen kautta.  

Maksuhäiriömerkintä voi joskus vaikeuttaa elämää esimerkiksi vuokra-asunnon hankinnassa, mutta se voi olla myös tarvittava heräte sille, että rahankäyttöön on tultava jonkinlainen parannus. Tulee kuitenkin muistaa, että maksuhäiriömerkintä voi tulla esimerkiksi oikeudenkäyntikuluista ja monista sellaisista asioista, joihin ei itse voi välttämättä vaikuttaa. Maksuhäiriömerkintä ja ulosotto eivät ole maailmanloppuja.  

Lisää
↑ mainos ↑